Moi Jebe! Ihan ekaks mun on pakko kertoa kuinka ylpeä mä olen susta. Olet koko kolme vuotta tehnyt aivan upean ahkerasti töitä koulun eteen, vaikka joskus moti muu on saattanut olla kateissa. Olet koko ajan ollu luokan priimus, ja repäsit vielä itsesi Taitaja 2017 finaaliin. Teit upean työn taitajan eteen, musta ei olisi ikinä ollut siihen. Jaksoit vielä kuunnella mun marinaa, kun olin vielä mukana häiritsemässä sun menestystä.

Yritin kovasti muistella mitä kaikkea ollaan koettu, mutta en muista ekasta vuodesta paljoakaan. Mutta sen muistan että olen aivan super onnellinen ja kiitollinen jokaisesta päivästä minkä olen saanut sinun ystävänä viettää. En tiedä, tiedätkö kuinka paljon on lämmittänyt mieltä, kun olet soittanut tai laittanut viestiä ja pyytänyt mm. baariin mukaa. Puhelun lopuksi sanonut "tiesin että sä et feidaa". Toivon että voit kiikkustuolissa sitten muistella mua, ihmisenä johon pystyi luottamaan ja joka ei ikinä jättänyt.

Muistan kaikki meidän matkat taitajiin. Ekalla kerralla jäätiin bussista, mutta loppu hyvin kaikki hyvin! Tokalla kerralla päästiin oikeen hotelliin, ja ihan hienoon sellaiseen. Kolmannella kerralla sä et matkustanutkaan mun kanssa taitajiin, vaan mä pääsin katsomaan sua sinne. Muistan myös kun yhdellä meno matkalla kuunneltiin koko matka sun listaa ja se kerkesi mennä pari kertaa ympäri. Pakko myöntää, että olisi siinä jotain muutakin voinut ehkä kuunnella.

Olen myös kiitollinen että sain sulta vähän vinkkiä kulmakarvoihin, vaikka en mä vieläkään hienoja tee. Mutta parempaan päin menossa. Sun kanssa on ollu aivan mahtavaa arvostella ihmisten kulmia ja hiuksia. Mutta muistan kyllä ne tuskalliset hetket, kun olet nyppinyt mun kulmat kauniiksi.

Mieleeni juolahti myös se kun harjoiteltiin partaveitsen käyttöä, ja sheivattiin toistemme jalkoja. Muistan permis tunnit, kun olit luokan outolintu ja tykkäsit rullata. Ja tottakai muistan ja arvostan kun autoit mua tekemään mun rästi permikset.

Olen sanoinkuvailemattoman onnellinen siitä, että vaikka meidän luokassa on jengit vaihtunut. Niin meidän squad on pysynyt! On ollut parasta nauraa ja häiritä tuntia aivan levottomilla jutuilla. Vaikka tottakai useimmiten tehtiin tehtäviä, kun mitkäkin hikarit. Hyvänä esimerkkinä viime matikan monistekasa.

En usko että olisin pärjännyt ja viihtynyt koulussa yhtä hyvin, jos sua ei olisi sielä ollut. Olet ollut välillä syy, miksi tulla kouluun jos on aamulla ollut vähän heikko olo tai väsyttänyt todella paljon. Jottei kaikki kuulosta niin täydelliseltä niin kyllä mä muistan kuinka nihkee olet ollut heittämään mua kotiin, ja kuinka huono sä olet kuuntelemaan ja pitämään sun suloisen suusi kiinni. Mutta ihanaa on se, että sanot mulle asioita suoraan, jos mulla on tönkön näköinen kulmakarva. Tai sillon Ristiinassa kun puhuttiin ja kerroit mitä mielessä on. Ei negatiiviset asiat ikinä hyvältä tunnu, mutta tiedän että vain tosi ystävä voi nekin asiat sanoa päin naamaa.

Ja sitä sä olet minulle tosi ystävä! Olen saanut jakaa sun kanssa sen hetken kun odotettiin että täytetään 18w, ja sithän lähti!! WHOOOOP, mut se oli hauskaa aikaa, lähes aina. En edes tiedä kuinka monta kertaa käytiin baarissa 2015-2016 välisenä aikana. Kaikkea en todellakaan niistä muista, onneksi kuitenkin parhaat palat on muistissa.

Muistatko kun oltiin torilla katsomassa Kasmiria, ja sen jälkeen lähdettiin mäkkäriin ja sun skoba hyytyi näsin ässän ylämäkeen. Tai kun olin ekaa kertaa sun kyydissä ja tyty oli silloin vähän hurjempi kuski kun tänä päivänä, ja samalla soi Evelinan vuoristorataa. Se hetki tulee aina mieleen kun kuulen sen biisin. Biiseistä puheen ollen, muistan kun yksi aamu kävelin kouluun ja päätin kuunnella ekaa kertaa sun spotify listaa. Eka biisi mikä sieltä tuli on MG:n hirviö. No sen jälkeen oon enemmän tai vähemmän kuunnellut sun listoja. Meillä oli onneksi aika sama musamaku, ei sitä muuten olisi aina täysillä jaksanut kuunnella sun corollassa. Parasta on ollu ajaa sun kanssa ja laulaa aivan täysii ja tunteella, ilman että on tarvinnut miettiä kuinka kamalalta kuulostaa.

Tiedän että et hirveästi tykkää lahjoista, mutta olisin silti sinulle sellaisen halunnut ostaa. Mutta valitettavasti mulla ei ole tänään antaa sulle muuta kuin nämä sanat, toivon että ne riittää ja että tiedän miten rakas olet minulle. Toivottavasti pysyt pitkään vielä minun elämässäni!

Rakkaudella Janina!

Elämän muutos, parempaan päin

Minulle elämässä tärkeää koulun lisäksi perhe, perheeseeni kuuluu tietysti äiti, iskä ja sisarukset. Mutta se oma perhe on minulla jo hetken ollut, olen jo vuoden asunut poikaystäväni kanssa, anteeksi korjaan kihlattuni kanssa yhdessä. Joten tällä hetkellä perheeseeni kuuluu Samu, Soni, Koda, Bolt, Jaffa ja Fanta.

Ajattelin tänne tulla päivittämään isoa asiaa elämässäni, sillä nyt tuntuu kuin elämä ja perhe olisi kokonainen. Tänään 12.11.2015 oli minun 18-vuotis syntymäpäivä. Aamusta menin Jennin kanssa puoli yhdeksäksi kouluun, vaikka koulu alkoi kello 12. Minulla oli 10-10:30 auditointi palaveri, mutta ennen palaveria värjättiin minun hiukset. Ja auditoinnin jälkeen laitettiin vielä tyveen väriä. Siitä Perämiehentielle kouluun.. Päästiin vähän vaille klo 16 koulusta, lähdettiin Jennin kanssa kävelemään kaupunkiin mäkkärin kautta. Käytiin muutamassa kampaamossa etsimässä työssä-oppimis paikkaa. Siitä Jenni lähti bussilla kotia päin ja minä kävellen kotiin, soitin Samulle että tulee koirien kanssa minua vastaan. 

(Ystävälleni laittama viesti)

-Oli syksyinen pimeä ilta. Rakkani tuli minua vastaan koirieni kanssa. Hän viittoo jo vähän matkan päästä että käännytään puistoon. Mentiin penkin luokse niikuin yleensä, Samu sytytti tupakin. Emme istuneet penkille, koska se oli märkä. Ja niin se kävi, hän polvistui ja avasi korurasian.-

Talent factory

11.11 on Porvoon talent factory, johon olen osallistunun Sonin kanssa. Menemme esittämään koiratanssi esityksen. Sain vasta viime viikon torstainan tiedon, että meidät on valittu mukaan. Tämä asetti vähän kiirusta niin vapaan aikaan kun kouluhommiin. Tuli hieman kiire suunnitella koreografia, opetella se ja opettaa vielä koirallekkin. Samaan aikaan koulussa tehtäviä, TO-paikan etsimistä yms. Mutta tällä hetkellä meidän esitys ihan ok kunnossa, tai pakkohan sen on olla kun huomenna on kilpailu.

Meidän esityksessä on jonkun sortin rakkaus tarina, jos joku kuvaa sen ja saan käsiini sen videon niin laitan sen tänne. Meillä on kappaleena Isac Elliotin Lipstick, minusta meidän esitys voisi olla parempi. Mutta se on nyt se mitä on, ja toivotaan parasta.

Talentin järjestyksestä sen verran että, ilmottautuminen ja valittuiden informointi pitäisi olla paljon aikaisemmin. Kuten myös muu informaatio, huomenna on tosiaan esitys enkä vieläkään ole saanut kaikkia inffoja. Olisi kiva tietää vähän aikaisemmin koska pitää olla paikalla yms.

Ensimmäinen lastenhiusten leikkaus

Pääsin viime viikolla tekemään urani ensinmäisen lastenhiusten leikkauksen. Tein sen poikaystäväni siskon lapselle, Liamille. Koko leikkaus idea tuli aika extemporee, mutta oli ne hiukset jo leikkausta vailla. Harmi että päiväkoti kuvaukset oli jo olleet. Limppu ei innostunut yhtään siitä ideasta, että hänen hiukset leikataan. Jo pelkkä hiusten kampaus kutitti ja tuntui ikävältä. Limppu käänteli päätään aika hurjaa vauhtia. Hän suoristi ja kiemursi selkää, jolloin niska hiusten leikkaus oli erittäin haastavaa.

Onneksi Limpun äiti oli vieressä tsemppaamassa ja pitämässä Limpun huomiota. Loppu puolella Limpulle annettiin tabletti, jolloin jaksoi olla paikallaan paremmin.  

Minusta oli ihan hauska leikata lapsen hiukset, äiti ja muut paikalla olijat olivat tyytyväisiä. Minustakin hiukset siisteni, ja tuli hyvät kiemurtelusta huolimatta. Muutama epätasainen kohta saattoi jäädä.

ennen

jälkeen

jälkeen

Kotihoito-ohje

Kun asiakas tulee kampaajalle, ja saa upeat hiukset jotka hän on aina halunnut. Mutta hiukset ei näytä enää kuukauden päästä niin hyvältä, kun ennen. Kenen syy se on, ihminen kun luonnollisesti haluaa jonkun ketä syyttää. Asiakkaan mielessä se olisi varmasti kampaajan vika, mutta mitä kampaaja olisi voinut tehdä? 

Mielestäni tässä kohtaa se onkin ehkä kampaajan vika, jos se ei ole kertonut kotihoito-ohjeita. Asiakas ei pidä samoja asioita itsestäänselvinä, mitä kampaaja saattaa pitää. 

Asiakkaalle täytyy kertoa miten hiusväriä pidetään yllä, kuinka usein se pitäisi värjätä uudelleen, kauanko leikkaus pysyy mallissaan yms. Näiden asioiden kertominen saattaa tuntua tuputtamiselta, mutta ei se sitä ole. Asiakas saa kuitenkin itse päättää ostaako tuotteita tai varaako uuden ajan.

Otin tähän esimerkiksi veljeni kuvat, leikkaus ja väri näytti mahtavalta kampanjan jälkeen. Mutta parin kuukauden päästä väri ja leikkaus olivat aivan kamalan näköiset, kun ei niitä ollut hoidettu.

Kilpailutekniikka

                                                                             




    

 Viime jaksossa meillä oli kilpailutekniikkaa, joka jatkuu vielä jossain jaksossa. Kilpailutekniikassa me tehtiin vähän haastavamman näköisiä kampauksia, ja föönauksia. Harjoittelimme myös kampauksesta päättelyä, että miten se on tehty vaikka näet vain kuvan kampauksesta.

   
 Minulle helpointa oli aloittaa hahmottaminen etsimällä ositukset. Sen jälkeen katsoin mihin suuntaan hius lähtee mistäkin. Seuraavana oli painopisteiden ja pintojen hahmotus. Ja sitten vaan tekemään...

                   
Tässä on kuvat kaikista kurssilla tehdyistä kampauksista, lähes kaikkiin tehtiin lainetta. Kampauksia oli ihan kiva tehdä, mutta ajattelin että kurssi olisi vähän erilainen. Kiva oli että päästiin heti tekemään, ja aina oli tekemistä. Mutta olisin halunnut enemmän teoriaa ihan itse kilpailuista, millaista niissä on sääntöjä, kokemuksia jotain.

                  
Alku kurssista kun saimme materiaalit koko kurssille, oli kyllä ihan hassu olo että opettaja ajattelee että, minä osaisin alkaa tekemään niitä kuvan mukaisia kampauksia. Mutta jotenkin ne vain syntyi sieltä pikku hiljaa.

                 
Kun kampaus oli valmis oli tärkeää verrata rehellisesti omaa kampaustaan kuvaan mistä on mallia otettu. Piti olla todella tarkka ja rehellinen omille virheille ja onnistumisille.

"Sillan alla asuvasta, ihan kunnon kansalaisen näköseksi"

 Minun mielestäni minun onnistueinpia töitä on leikkaus ja värjäys jonka tein omalle veljelleni. Tämän työn tein aikalailla itsenäisesti, kertaakaan en itse hakenut opettajaa avuksi vaan minulla oli tarkka visio mitä haluan. Ja kyllä minä itse halusin tällaiset ja Jani sai vain luottaa, että tiedän mitä olen tekemässä. Otsatukka osuudessa Jani pisti mielipiteensä peliin, joten se jäi mielestäni vähän hassuksi.

Ihan aluksi leikkasin Janilta pitkät päälihiukset lyhyemmiksi, sillee summamutikalla. Sen jälkeen aloitin levittämään väriä, joka oli jo etukäteen päätetty. Värin vaikutuksen ja pesun jälkeen aloin leikkaamaan. Takaosasta ei paljoa lähtenyt, mutta haastavin kohta oli saada päälihiukset asettumaan nätisti.



Hiuksien jälkeen siistittiin parta, sivut otettiin ihan lyhyeksi koneella ja leuan alle jätettiin partaa.

Asiakas oli tyytyväinen työhön ja meidän iskän kommentti oli "Sillan alla asuvasta, ihan kunnon kansalaisen näköiseksi"